Sataa sataa ropisee–sukulaisia!

Täällä ollessani olen törmännyt jo useampaan sukulaiseen tai ainakin kuullut puhuttavan heistä. Kuvittelin, että tiedän suurin piirtein, missä meillä on sukulaisia – olin niin väärässä! Äidin puolelta tilanteen pitäisi olla suhteellisen helppo; Hänellä on yksi isoveli, joka syntyi Kiinassa (ja asuu siellä edelleen) ja jota äitini ei ole nähnyt kuin harvakseltaan. (Pitkään oli käsittääkseni niin, ettei edes tiedetty, missä enoni asuu ja onko hän yleensäkin hengissä). Käsittääkseni äidinisä eli vaarini antoi poikansa vanhimmalle veljelleen (joka oli vaimonsa kanssa lapseton), jotta suvun esi-isä-mikälie-uskomukseen pohjautuva riitti saatiin tehtyä. Esikoisen antaminen omalle veljelleen on ollut vaarille varmaan aika itsestään selvää, mikäli hän on ollut yhtään niin riitteihin uskova kuin esim. äitini. Äitini itse on syntynyt Kambodzhassa ja asunut täällä koko ikänsä.

Pol Potin vainojen aikaan äidin vanhemmat joutuivat teloitettaviksi (toivon mukaan oli nopea teloitus) ja sitä myöten äitini on ollut tavallaan aivan yksin ilman lähisukulaisia. Siksi hän on varmasti tullut niin hyvin toimeen serkkunsa Rongin ja hänen perheensä kanssa. Kun Rongilta meni myös kaikki lähisukulaiset, on naisten ollut varmaan helppoa tukeutua toisiinsa.

Isäni puolelta tilanne on sitten monimutkaisempi. Tiedän, että isäni lapsuudenperheessä oli 3 poikaa ja 3 tyttöä. Hengissä on enää kolme; isäni, setäni ja tätini. Isää lukuun ottamatta muut asuvat Kanadan Vancouverissa, jonne he muuttivat aivan 80-luvun alussa. Isän perheestä kuolivat vanhemmat, kaksi siskoa ja yksi pikkuveli. Pikkuveli oli joutunut punakhmerien hallinnon aikana vankilaan, koska oli leikkimielisessä tappelussa aiheuttanut vastustajalleen naarmun. Ukkini ja mammani olivat kovasti yrittäneet pitää poikansa hengissä viemällä hänelle kaikkea mahdollista ruokaa, minkä vain saivat käsiinsä vankilaan. Kun isän veli sitten vapautui, tapahtui jotain, jonka seurauksena veli vietiin saman tien teloitettavaksi. En tiedä syytä sille, eikä isäni halua puhua asiasta ja tuntuisi kurjalta kysyäkään.

Isälläni on serkkuja useampia mm. Ruotsissa, Göteborgissa. Heitä taitaa olla siellä ainakin 3. Näiden serkkujen isä asui Kiinassa viime vuoteen asti, jolloin hän paluumatkalla Ruotsiin sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui Vantaan Peijaksen sairaalaan hoidettavaksi. Vanha mies kieltäytyi hoidosta ja nukkui pois toisena yönä. Ihmettelin, miksi hän oli kieltäytynyt hoidosta, mutta isän serkut kertoivat, että hän sairasti parantumatonta syöpää ja halusi siksi kuolla nopeasti, koska kivut olivat aika pahat.

Isän serkkuja oli aika jännää tavata niin pitkän ajan jälkeen (tapasin heidät viimeksi –94), mutta muistin edelleen oikein yhden serkun vanhimman pojan nimen; David! Pikkuserkkuni asuu nykyään kuulemma Singaporessa! Meidän ollessa pieniä en osannut ruotsia, David ei ymmärtänyt suomea ja kumpikaan ei osannut toistensa äidinkieltä (kiina ja khmer), ainoat sanat, jotka tajusimme olivat niinkin tyypillisiä kuin kirosanat! Davidin isä oli töissä jossakin tehtaassa, jossa oli paljon suomalaisia ja David osasi sanoa suomeksi saakeli. Hän opetti minulle ja Lengille joitain ruotsalaisia kirosanoja, mutta en edes muista niitä… Kun jos totta puhutaan, ruotsiksi kiroileminen ei edes kuulosta niin pahalta, mitä suomalaiset sanat…

Täällä olen tavannut kaksi isän pikkuserkkua. Toinen heistä asuu Minnesotassa, Yhdysvalloissa ja on täällä lomalla. Hänen vaimonsa on ollut täällä jo lokakuusta lähtien. Heillä on mm. elektroniikkaa myyvä liike Soraya-kauppakeskuksessa, joka on täkäläisille “kallis”. Heidän liikkeessä oli myynnissä mm. iPadeja, pelikonsoleita ja niiden pelejä. Pikkuserkku vaikuttaa kyllä mukavalta. Äidin mukaan hän on ainoa isän sukulaisista, joka käy säännöllisesti aina tapaamassa äitiä ja perhettäni täällä, silloin kun tulee Kambodzhaan.

Yksi isän pikkuserkuista asuu sitten Phnom Penhissä ja on töissä juurikin lentokentällä. Yhden pikkuserkun tai serkun kuulin asuvan maaseudulla, samalla alueella, josta isäni on alkujaan kotoisin. Isä on käynyt siellä jo kahdesti minun ollessani täällä. En ole vielä kärttänyt mukaanpääsyä, kun ei oikein innosta mennä miesten kesken. Eikä se sitä paitsi ole täällä edes sopivaa. (Siis minä, nuori nainen ja vanhat miehet).

Joku isän serkuista tai pikkuserkuista asuu Pariisissa ja sukulaisia taisi olla myös Utrechtissa. Minulla on vielä aikamoinen työsarka, jos tahdon selvittää juurta jaksain isän sukulaisten olinpaikkoja… Meinasin unohtaa jo, onhan minulla pikkuserkku Bellewuessa, Seattlen naapurikaupungissa. Hän on kyllä hyvää matkaa lähemmäs 50 ja hänellä on aikuinen tytär. Joten hän sopisi paremmin minun isäni serkuksi. Ihan mukava ihminen, jota voisin mennä tapaamaan uudelleenkin. Ainakin olen sitä mieltä, että Seattle kannattaa käydä vielä tarkemmin katsastamassa ja toivottavasti tällä erää saisin mukaani Panun.

Täällä on satanut minun ollessani muutaman kerran, joten se tietää takuulla hyvää sienisatoa,   toivottavasti myös sukulaistenkin osalta tihkuisi enemmän tietoja!

Salapoliisitunnelmissa, voikaa hyvin!

Teidän Kieng

<== Isän pikkuserkku, joka työskentelee lentokentällä.