Nauru pidentää ikää!

Isäni on ehtinyt olla täällä jo kuukauden päivät ja sukulaisia on äidin ja siskon mukaan ravannut enemmän kuin laki sallisi… Ei kuulemma sukulaisia näy niin kovin usein, kun isä on Suomessa, mutta heti kun saapuu Kambodzhaa alkaa melkein kansanvaellus. Taitaa olla aika yleistä joka paikassa. Kun saadaan harvinaisempia vieraita, sitä tulee helpommin lähdettyä vierailemaan kuin muutoin.

Isä on sitä paitsi hupaisaa seuraa – minä ainakin voin allekirjoittaa sen! Monesti olen nauranut melkein silmät päästäni, vatsa kippurassa ja katketakseni! Isä on tällä erää ehtinyt jo naurattaa oman korttelimme naapurit joka päivä – äidin harmiksi! Isä kun tykkää kuljeskella melkein Uuno Turhapuron tyylillä; valkoinen paita, joka on ollut hänellä iät ja ajat (mainospaita) ja vuosien saatossa siihen on ehtinyt kehkeytyä hiukan reikiä. Sitten suomalaiset pitkät kalsarit, jotka on kevennetty shortsiksi. Äidistä isä näyttää ihan pelleltä ja ei sovi vanhan herran arvolle käppäillä sellaisessa asussa pitkin kortteleita. Isän mielestä paita on vallan hyvässä kunnossa, kun se pysyy ilman ongelmia päällä ja on vilpoisa ja mitä väliä jos naapurit nauravat – saavatpa mukavasti huvia elämäänsä. Nauru keventää päivää – näin iskä sanoi ja tottahan se on. Niin ja eikös se pidennä myös ikää

Harmi vaan, ettei äiti ja sisko ole ihan samaa mieltä. Lohdutukseksi kerroin, että kyllä me olemme kanssa Suomessa saaneet iskän touhuista osamme; Sei Wha varsinkin (vanhempi pikkusiskoistani). Kerran talvella isä lähti pelkissä yöpyjamassa viemään roskia ja unohti kotiavaimet tietenkin kotiin! Noh, hänestä oli ihan luonnollista, että kävellään sitten flip flopit jalassa koululle kyselemään Sei Whalta avaimia. Isä ehti käydä Varissuon ala-asteella ja ihmetteli, kun ei löytänyt siskoani sieltä. Onneksi paikalla sattui olemaan tuttumme, joka tajusi ketä isä oikein etsi ja ohjasi hänet viereiseen Turun normaalikoulun lukioon. Siellä Sei Wha oli – liikuntatunnilla! Isä käveli reippaasti poikien salin ohi ja sai joukon uteliaita peräänsä ja voin vain kuvitella, kuinka punaiseksi siskoni on mennyt nähdessään isämme! Vielä hupaisammaksi (näin jälkikäteen sitä on helppo naureskella!) tilanteen teki se, kun kello soi ja oppilaita virtasi välitunnille ja Sei Wha sai pitää vauhtia ohjatakseen isän vauhdilla kotimatkalle.

On meidän isä saanut aikaiseksi monia muitakin hupaisia tilanteita ja suoranaisia väärinkäsityksiä, joita joskus on ollut meidän lasten kannalta “mukava” korjata. Muistan elävästi senkin tilanteen, miten isä kutsui ystäväni äitiä ihan muuksi kuin Hissuksi, jota häntä kutsuttiin. Isä sanoi vaan V**** (tiedätte varmaan, mikä ruma sana se on) ja onneksi sattui olemaan Hissu, jota hän siksi kutsui (isällämme on tunnetusti myös huono kuulo ja välillä vaikeuksia lausua oikein), koska hän osasi ymmärtää tilanteen ja naureskeli itse katketakseen tyttärensä kanssa. Heillä oli kuulemma ollut vaikeuksia pidätellä pokkaa, kun isä niin iloisen tyytyväisesti toisteli väärin Hissu-nimeä.

No, voitte kuvitella, kun isä jaksaa toitottaa oppimiaan sanoja joskus turhankin äänekkäästi. Onneksi Päddy on vain Tatti! Olisi siinä selittämistä ostoskeskuksen parkkipaikalla, miksi isä huutelee, että istu kiltisti V*****! Nyt se on Tatti tai Vatti! Tai kuten usein tapahtuu Itäkeskuksen ostoskeskuksessa, jonne saa mukavasti viedä koiria myös. Siellä Wenla ja Päddy viihtyvät usein ja isä aina jaksaa niiden kanssa touhottaakin ja näyttää ihmisille, miten hassuja koiria meillä on. (Isän mielestä ne ovat sangen hupaisia!).

Äiti-parkani joutuu ehkä nyt hiukan koville, kun isä on vierailemassa parin kuukauden ajan, samoin sisko. Mutta onneksi muut täällä samassa talossa asuvat; serkkuni Keng, äitinsä Rong, siskoni mies Hong Ly tuntevat enemmän iloa kuin punastumista isän touhuille. Minä sanon aina leikilläni ihmisille; “Miettikää, mitä minä ja Panu saamme kestää Suomessa, jossa isä sentään viettää suurimman osan ajastaan!”. Se saa äidin ja siskonkin rauhoittumaan joksikin aikaa. Ihmettelevät vain, eikö suomalaisia pelota, kun isä on sellainen. Sanon aina, että ovat tottuneet Uuno Turhapuroon ja jos siihen on tottunut, isän touhut eivät ole sen rinnalla yhtään mitään. Ja kerroin, millaisesta tv-hahmosta on kyse. Isä opetteli tunnollisesti toimimaan, kuten meitä kotouttaessa Suomeen “opetettiin”. (Meille näytettiin mm. suomalaista elokuvaa ja mikäpä muu kuin Uuno Turhapuro). Jos suomalaiset tykkää Uuno Turhapurossa, niin ei siinä voi olla mitään ongelmaa, jos isä taapertaa pihalle roskia viedessään pelkissä kalsareissa, eihän? ;)

Ah, maltan tuskin odottaa, millaisiin tilanteisiin joudumme vielä täällä Kambodzhassa isän kanssa. Hän on ehtinyt huvittaa ihmisiä jo rajatarkastuksesta lähtien. Onneksi isä tuntee myös monia ihmisiä myös yhden virkailijan lentoasemalla, joten ainakaan lentokentällä häntä ei ole pidätetty! Joissakin tilanteissa on poliisikin joskus jotain isän kanssa jutellut ja useimmiten se päättyy siihen, että molemmat nauravat katketakseen . Isän olisi pitänyt ehdottomasti ryhtyä koomikoksi! Siis täällä Kambodzhassa ja on täällä itse asiassa yksi aivan meidän isän näköinen koomikko, jonka touhuille isä aina nauraa ja minusta tuntuu välillä, että isä tahtoo melkeinpä matkia herraa. Saas nähdä, milloin isä päivittää koomikon tyyliä siihen, mitä tämä legendaarinen hahmo on tehnyt viime vuosina – ryhtynyt rap-artistiksi!…. Sitä odotellessa…Voikaa hyvin!

Teidän, Kieng

<--- Isä eli khmeriksi kong *isoisä* ja siskon tyttö Jaajaa (myös Ailing, Ling Ling & Charejaa…)