Buddha, Kungfutse, esi-isät ja muut = uskonnon harjoittaminen perheessäni

Täällä ollessani en ole voinut välttyä näkemästä uskonnon harjoittamista. Suurin osa kambodzhalaisista on buddhalaisia. Lisäksi monet, etenkin kiinalaista sukujuurta olevat uskovat Kungfutsen opetuksiin, esi-isien palvontaan ja toteuttavat päivittäisissä toimissaan kolmen uskonnon rykelmää. On myös niitä, joille animismi on arkipäivää. Kristinuskossa olevia löytyy jonkin verran, mutta mitä olen kohdannut ihmisiä ja jutellut täällä olevien kanssa, ei heitä ole kovin paljon.

Oma perheeni täällä uskoo aikamoiseen miksaukseen; buddhalaisuus, kungfutselaisuus, esi-isien palvonta ja jopa animismia! En heti tajunnut edes sitä ennen kuin ihmettelin monitahoisia rituaaleja, joita täällä on tehty vierailuni aikana. Ennen ajattelin, että täällä ollaan yksinkertaisesti vain buddhalaisia, mutta kun siskoni laittaa päivittäin monelle eri alttarille hedelmiä, leivoksia, vettä ja teetä aloin ihmetellä, onko kaikki ihan niin kuin kirjaimellisesti buddhalaisuutta. Suitsukkeita poltetaan täällä päivittäin ja kerran viikossa on isompi uhriateria esi-isien muistolle. Hedelmiä laitetaan ja esi-isiä varten ja vasta päivän kuluttua ne otetaan ja syödään heidän kunniakseen.

On ollut ihan mielenkiintoista seurata talossa tehtäviä rituaaleja. Välillä olemme jutelleet myös rituaalien eroista suhteessa kristinuskoon. Äiti on ilmaissut huolensa siitä, että minun ja muun perheen kääntyminen Suomessa kristinuskoon on todennäköinen syy siihen, miksi isä sairastui diabetekseen ja minä puolestaan mm. tähän traumaperäiseen stressihäiriöön. Muutenkin minulle sattuneet vastoinkäymiset johtuvat siitä, että olemme hylänneet vanhan uskomme.  Huomautin, että sairastin jo vauvana useamman kerran vakavasti ja silloin en ollut edes kristitty, joten turha on vetää uskontoa syyksi elämän vastoinkäymisiin.

Äitini on kuitenkin esimerkiksi sitä mieltä, että veljeni ruumiin heikkous johtuu siitä, ettei äiti voinut odottaessaan veljeäni vuonna 1979 (kun maata alettiin jälleenrakentaa punakhmerien vallan kukistuttua) kunnioittaa esi-isiä päivittäisillä ja viikoittaisilla uhrilahjoilla. Syynä oli yksinkertaisesti se, ettei vielä ollut saatavilla tarpeeksi ruokaa. Näin Meng on sitten esi-isien vihan vuoksi syntynyt heikkorakenteisena. Lengin syntyessä vuonna 1983 (tai 1982…) tilanne oli ruuan kannalta toinen ja siten Leng on aina ollut  vahvempi kuin veljensä.vahva. Itse olen sitä mieltä, että Lengin ruumiillinen vahvuus johtuu lihastreeneistä ja siitä, että Leng harrastaa enemmän liikuntaa kuin veljensä. Leng on sitä paitsi pienestä asti tottunut minun laillani tekemään raskasta työtä(kesäisin poimimme marjoja ja vihanneksia päivät pitkät) toisin kuin Meng tai Hieng. Mutta äiti pitää kannastaan, että esi-isillä ja omilla teoillamme suhteessa heihin on vaikutuksia elämäämme. No näistä asioista ei voi oikeastaan kiistellä, tai ainakaan äitini kanssa on parempi, jos ei kiistele.

Siskoni tekee esi-isiä kunnioittavia riittejä kodin lisäksi myös työpaikallaan. Heidän myyntipisteelleen tuodaan joka päivä läheisen myyntikojun omistajan toimesta kahvia ja teetä sekä kuumaa vettä isossa kannussa. Lisäksi eräs leipäsiä myyvä mies tuo heille muutaman leipäsen. Niitä jaetaan sitten yhteensä kolmeen eri alttarille, samoin kuin suitsukkeitakin laitetaan viidelle eri alustalle. Ihmettelin siskolleni, eikö tuollainen jokapäiväinen uhraaminen ja suitsukkeiden poltto yms. käy raskaaksi? Kun sitä varten pitää herätä aikaisemmin ja riitteihin menee myös paljon aikaa. Hän valitteli, ettei välittäisi tehdä niin monia riittejä useissa paikoissa ja jokaisena päivänä, mutta koska äitimme on antanut määräyksen (ja täällähän ei äidin määräyksiä vain ohiteta olankohautuksella!), tehdä riitit, ne pitää myös tehdä.

Äiti on aikoinaan itse tehnyt päivittäiset uskonnolliset rituaalit ja tekee niitä vielä viikoittain, mutta päävastuu on siirtynyt Hiengille. Vastuu olisi kai minun, jos asuisin täällä, kun olen perheen vanhin tytär. Onneksi en asu! Olisi vaikeaa tehdä tuollaista, kun en yhtään usko näihin juttuihin ja toisaalta en varmasti haluaisi jäädä äitini luokse asumaan, jos täällä asuisin. (Tosin en varmaan voisi pahemmin valita, jos olisin asunut aina täällä…!) Täällä on monia riittejä, jotka siirtyvät perheen sisällä äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle.

Sen lisäksi, että on uhrilahjat, täällä poltetaan myös kultaisia taiteltuja papereita, joihin on taitellessa “valettu” omat rukoukset. Siskoni tekee polttorituaalin yleensä työpaikallaan. Enpä ole nähnyt koskaan aikaisemmin, miten kauppakeskuksessa kauppiaat vuorollaan heittelevät palavia papereita pitkin katua ja suitsukkeita poltellaan hurjia määriä. Täällä ei edes katsota mihin se palava paperi putoaa, kun se sytytetään oman myyntitiskin edessä ja päästetään tuulen mukana kulkemaan. Onneksi ei ole vielä sattunut mitään onnettomuuksia. Yritin siitä sanoa, että jos joku kerta osuu tielle useampi roskakasa, niin ties vielä syttyisi isompi tulipalo. Ei kuulemma ole koskaan sattunut ja ei pitäisi sattuakaan, kun uhrataan jumalille…

Olen saanut täällä muutaman kunnon kakomisyskimiskohtauksen, kun suitsuke käy minun silmilleni ja kurkulleni. Suoraan sanoen astmaatikon painajainen, enkä minä edes sairasta astmaa!  Yritän kyllä olla suitsukkeiden polttamisen aikana poissa savun ulottuvilta, mutta välillä herään siihen, että nenään käy suitsukkeen tuoksu. Siskoni tekee luonnollisesti rituaalit heti herättyään ja hän herää usein siinä 6-7 välillä. Minä taas nukun tavallisesti tunnin tai kaksi pidempään, kun tulee valvottua pidempään. (Kulutan aikani öisin puhumalla Panulle ja eläimillemme!)

Näiden uskontojen harjoittamisen lisäksi siskoni ja äitini uskovat animismiin. Äiti ja Meng kertoivat, että näkevät toisinaan, miten Hieng näyttää keskustelevan itsekseen He ovat varmoja, että siskossani käy välillä kolme henkeä, jotka juttelevat täällä hänen kauttaan. Hieng itsekin uskoo siihen, että hänessä käy välillä henkiä. Toisinaan ne viettävät koko yön hänen kanssaan ja aamulla sisko on sen takia aivan poikki, kun ei ole nukkunut kunnolla. Äitini mukaan hänen suvussaan ei ole perimätiedon mukaan esiintynyt henkiä, mutta niitä löytyy isän puolelta. Siten Hieng olisi perinyt tämän henkien kanssa keskustelemisen taidon joltakin isän puoleiselta esi-vanhemmalta. Suoraan sanoen minua kylmäsi ajatus siitä, että jokin henki tulisi minuun ja alkaisin hänenä höpöttämään ties mitä. Toisaalta onhan kristinuskossakin tämä Pyhän Hengen lahja mahdollinen. Siskoni vain ei puhu mitään kristillistä tai yleensäkään uskonnollista asiaa. Hän saattaa kuulemma jauhaa jostakin viljasadosta ja sen oletetusta voittomarginaalista. Ei siis mitenkään henkeviä asioita.

Jaajaa on kuulemma osoittanut samanlaisia taipumuksia kuin äitinsä. Näin siskoni ja äitini ainakin väittävät. Kertovat tytön puhuneen asioista, joista tämän ei pitäisi tietää mitään. Kerroin, että tyttö kuulee todella paljon, kun viettää päivät pitkät pääosin vain aikuisten seurassa. Aikuiset eivät myöskään aina tajua varoa sanomisiaan. Täällähän on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos aikuiset keskustelevat, lasten tulee olla hissukseen. Leikkiä saa, jos on hiljaa eikä saa häiritä aikuisten keskusteluja. Itse muistan kyllä, miten yritin aina olla hissukseen ja koska harvemmin vieraiden kotona oli mitään mielenkiintoista, kuuntelin tarkkaavaisena, mitä aikuiset keskustelivat ja kun omistaa hyvän muistin, niin eipä sitä ole vaikea höpöttää itsekseen asioita, joista on kuullut. Joten vaikka Jaajaa onkin vain reilut 3 vuotta, hän voi vallan hyvin muistaa jonkun päivän jonakin hetkenä tapahtuneen asian.

Ei ole mikään kummallinen asia minusta, että tyttö selittää käyneensä jossakin lähipaikkakunnalla tapaamassa sukulaistaan ja syöneensä siellä hyvää mangoa. Täällä ihmiset puhuvat todella paljon arkipäiväisistä asioista siis suurin piirtein siitä, millainen vessapaperi on kenenkin mielestä mukavan tuntuinen tai miltä hyvä mango näyttää ja missä kylässä on tullut syötyä parhaat puurot ja sitä rataa. Jaajaa on usein ollut esimerkiksi jälkiruokia myyvien naapuriemme seurana ja siellä jos missä hän tapaa paljon eri-ikäisiä ihmisiä, jotka aina jakavat jotain siellä samaan aikaan olevien kanssa. Lapset osaavat minusta olla erittäin hyvämuistisia, jopa silloin kun saisivat mieluusti unohtaa sen, mitä me aikuiset lauomme suustamme!

Minulle on ihmetelty sitä, miten voin uskoa kristinuskon Jumalaan, jota ei kuitenkaan tarvitse ruokalahjoin muisteilla jne. Kerroin, että olen lukenut monesta eri uskonnosta, myös koulussa, kun sellainen opetus annetaan meillä Suomessa. Vain kristinuskon Jumala on vakuuttanut minua. En voi millään esimerkiksi sisäistää, että muslimien Allah olisi profeettansa Muhammedin kautta kertonut, että naisten pitää verhoutua peittävästi mielellään myös kasvoista mm. siksi, että Muhammad näki näyssään enkelin, joka häpesi katsoa naisen kasvoja. Reisiä, pakaroita yms. enkeli oli kyllä katsellut. Myös kaikenmaailman epämääräiset selitykset siitä, että me ihmiset voimme omilla teoillamme pelastua ja saamme anteeksi tekemällä hyvää ja jos osallistumme pyhään sotaan (miehet) niin pääsemme taivaaseen, jossa meitä odottaa 79 neitsyettä, on minusta vain aika kuvottavaa.

En osaa ajatella myöskään niin, että minun tulisi koko ajan uhrata ruokaa yms. esivanhemmillemme, jotta emme unohtaisi heitä. Monen sukupolven päästä väkisinkin alkavat ihmiset jäädä unholaan. Ehkä historiankirjoista sitten voi lukea joistakin merkittäviä urotekoja tehneistä, mutta ns. tavallinen ihminen ei jää muistiin, kuin ehkä suvun omassa kronikassa, jos sellainen on. Toisin on uskon, toivon ja rakkauden – ne ovat pysyviä asioita. Aina on joku, joka uskoo, joku joka toivoo ja joku, joka rakastaa.

Ehkä kristinuskossa minut on vakuuttanut se tosiasia, että kun olen rukoillut, olen aina saanut siitä voimaa elää vielä hetki eteenpäin. Vaikeiden aikojen tullessa, olen aina jotenkin pystynyt uskoni kautta selviämään. Ei se helppoa ole ja kyllä minä voin sanoa menettäneeni joskus uskoni. Sellaisia me ihmiset olemme, välillä heikkoja omassa uskossamme. Tunnen myös oloni kotoisaksi kun rukoilen, kun käyn kirkossa, kun kuuntelen kristillistä musiikkia, joten en yksinkertaisesti kaipaa muuta uskontoa, uskomuksia tai tapoja tehdä, kuin mitä kristinuskon kautta olen saanut.

Täällä uskonnolliset rituaalit tehdään usein hyvin näkyvästi, mutta ei kuitenkaan välttämättä yhteisönä ellei nimenomaan erikseen ole tilattu tilaisuutta varten munkkeja tai muuta asialle vihkiytynyttä henkilöä. Monesti jokainen vain tekee rituaalit kotona. Jos mennään pagodaan on usein kyseessä jokin erityistilanne. Esimerkiksi pian alkava uusi vuosi täällä kerää pagodeihin paljon ihmisiä. Ennen sitä ihmiset heittävät toistensa päälle vettä. Ennen Phnom Penhin kaduilla oli tavallista, että ammuskeltiin vesipyssyillä kenen tahansa päälle vettä. Se kuitenkin aiheutti niin monia vaaratilanteita ja onnettomuuksia, että nyt vedellä läträäminen on kiellettyä kaupungissa. Maalla sitä voidaan vielä harrastaa. Vedellä loiskiminen symboloi sitä, että pestään vuoden aikana kertyneet synnit pois ja puhdistaudutaan uutta vuotta varten. Uusi vuosi on tällä kertaa 14.-16. huhtikuuta ja uusi vuosi vastaanotetaan tällä kertaa aurinkokalenterin mukaisesti iltapäivällä siinä 12-14 välisenä aikana. Tällä kertaa alkaa sitten vuosi 2555!

Buddhalaisuus yms. täällä on suvaitsevaista, mutta en ole kellekään erityisemmin korostanut, mihin itse uskon. Täällä jokainen voi uskoa siihen, mihin tahtoo. Vielä en ole törmännyt edes ns. käännyttäjiin. Joitakin mormonin oloisia miehiä taisin nähdä yhtenä päivänä, ja se on ollut siinä. Veljeni kertoi, että häntä oli pyydetty johonkin kristinuskoa muistuttavaan tilaisuuteen ja hän oli mennytkin, mutta puhetta oli riittänyt aivan liian kauan ja lopulta hänen puheistaan sain sellaisen käsityksen, että olisi ollut kyse Jehovan todistajista. Piti sitten selittää, etteivät esim. luterilaiseen kirkkoon kuuluvat pidä heitä varsinaisina kristittyinä mm. erilaisten oppinäkemysten vuoksi.

Olen pitänyt oman kristillisen uskoni visusti vain omassa tiedossani, vaikka kyllä kerron siitä, jos joku on kysynyt. Äitini kun tuntuu vierastavan ajatusta siitä, että rukoilisin hänen talossaan Jumalaa, johon hänen on vaikea uskoa. Olen kyllä sanonut, ettei mieleeni tule edes rukoilla kaikkien edessä, kun minä en osaa ajatella rukouksen olevan sellaista, että sitä pitää kaikkien edessä ja näkyvästi tehdä. Minulle rukous on oma hetkeni Taivaan Isän kanssa, jolloin olen mieluummin “omassa huoneessani” ja se riittää vallan hyvin minulle. Meng on mieltynyt muslimien tapaan antaa almuja köyhille ja kun se on vielä kirjattu heidän sääntöihin, niin se on hänestä oikein hyvä asia.

Niinhän se onkin, köyhien auttaminen. Minä kerroin, että Jumalamme on antanut ihmisille vapaa tahdon, joten hän ei voi pakottaa meitä tekemään mitään, mitä me emme tahdo. Jos emme halua auttaa köyhiä, emme sitten auta. Kaikki joutuvat kuitenkin viimeiselle tuomiolle, kun on Jeesuksen toisen tulemisen aika. Mutta jos lukee Raamatun opetuksia, kyllä niistä oppii, että Jumala on toivonut meidän olevan hyviä läheisillemme. Vaikka ei suoranaisesti puhuttaisi, että pitää antaa vaikka viidesosa omasta palkastaan, niin voimme hyvin ajatella, että rakasta lähimmäistäsi on yhtä kuin tee sitä toiselle, mitä toivot itsellesi tehtävän. Veljeäni viehättää myös buddhalaisuuden mietiskelyopetus, se kun tuntuu antavan hänelle mielenrauhaa. Siinä mielessä kun olen katsellut tätä elämänmenoa täällä, en yhtään ihmettele, että monet harjoittavat samanaikaisesti monta uskontoa yhtä aikaa. Eikä sitä pidetä pahana. Olen kuullut, että jopa osa kristinuskoon kääntyneistä kirkossa kävijöistä ei ole luopunut ihan kokonaan entisestä tavastaan tehdä erilaisia rituaaleja aamuisin tai päivisin. Joten aikamoinen uskontojen sulatusuuniksi voisi Kambodzhaakin jossain määrin ajatella.

Uskonnollisesti ajatellen, olen kaivannut täällä eniten minun ja Panun yhteisiä rukoushetkiä. Tuntuu vain niin mukavalta voida iltaisin yhdessä jutella Isälle, jolle saamme olla paljosta kiitollisia. Eilenkin taisin lähettää Panulle pyynnön rukoilla puolestani, että jaksan tämän kaiken keskellä. On kuitenkin aikamoista joutua kuulemaan monenmoisia tarinoita ja ihmisten kokemat traumat nousevat ajoittain hyvin voimakkaasti esille. Pelkään välillä romahtavani ja sitten pyrin koko ajan siihen, etten ajattelisi liikaa mitään kuulemistani asioista – vielä! Jos nimittäin romahtaisin, äiti ja sisko saisivat kohtauksen, kun täällä on pelätty koko ajan, että jos joku muu perheen ulkopuolelta saa tietää, mitä minussa on ns. vikana (täällä mielenterveysongelmalle on vain nimitys hullu, sekopää, vammainen), äiti ja sisko voisivat joutua pilkan tai säälin kohteeksi. Sitä en tietenkään halua heille aiheuttaa. Heidän kun pitää jäädä tänne, kun minä lähden pois…

Äidin pelko minun romahtamista kohtaan on kyllä näkynyt hänen tavassaan hyväksyä minulta monia tekoja, mitä hän ei normaalisti hyväksyisi muilta perheessä. Esimerkiksi kahviloissa istuminen (siinä ei tienaa ja siinä menee rahaa hukkaan!) ja tietokoneella näpsyttely (tarpeeni kirjoittaa ja purkaa sitä kautta asioita) on asia, jota hän suostui heti suomaan minulle, kun siskoni ja Meng kertoivat, että se auttaa minua pysymään tolpillani täällä. Jotain iloa siis siitäkin, kun puhuu suoraan ongelmistaan, vaikkei sitä sitten ihan kokonaan ymmärrettäisi…

Tällä erää näissä tunnelmissa, voikaa hyvin!

Teidän, Kieng

PS. Valokuvien lataaminen tuottaa vaikeuksia ajoittain, koska vain internet-kahviloissa voin tehdä sen. Muutoin käyttäessäni prepaid-liittymää, kuluu maksettu summa hetkessä. Täällä etukäteen maksettavat liittymät laskuttavat liittymää ladattujen tietomäärien (kb) mukaan ja kuvat vievät usein paljon tilaa. Pahoittelen siis, etten pysty koko ajan lataamaan teille kuvia nähtäville, vaikka muuten sen mielelläni tekisin. On täällä nimittäin kameraa kyllä käytetty useammin kuin kerran .

<=== Siskoni suorittamassa päivittäistä rituaalia työpaikallaan.

<=== Esi-isien alttarilla asetetaan aina tuoretta kahvia, teetä, kuumaa vettä ja jokin ruoka (kuvassa edessä makea leivonnainen).

<===Myyntipisteen edessä on vielä yksi alttari, jossa teetä, leivos ja siinä kaksi suitsuketta.

<=== Lähes kaikista kodeista löytyy tällainen buddhalainen alttari, jossa poltetaan suitsukkeita ja toivotaan suojelusta kodille.

<=== Yksi Phnom Penhin monista pagodeista. Vasemmassa etureunassa näkyy harmaan värinen rakennelma. Sen sisälle asetetaan vainajan tuhkauksesta jääneet tuhkat ja luut (omassa ruukussaan) ja tätä paikkaa käydään säännöllisesti huolehtimassa. Yleensä huolenpidosta vastaa vainajan suku.